Saapuva kevät.
Pitkän ja lumisen ja kylmän talven hellitettyä
huomaa  taas selvästi, miten tarmolla itse kukin
meistä takerrumme kevään merkkeihin.
Ennen vanhaa kansa, jonka eli luonnon ehdoilla
 ja itsekin  erämaan keskellä lapsuuteni
ja nuoruuteni kasvanut, laski kesän lähenemistä muuttolinnuista.
Kuu kiurusta, puolikuuta peipposesta,västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei
päivääkään. Näin vanhaisäni katseli lammelle kun ensimmäiset joutsenet,
ilmaantui pienelle sulalle lammen läikälle,
tästä hän laski kevään ja kesän lähestymistä eli muuttolinnuista.
Varmaan yksi myös kevään ja kesän merkki on purot. Siis mitkä? 
 

Tässä yksi johon vanhaisäni ,isäni ja vielä nykyäänkin veljeni
vie ensimmäiset katiskat, että saavat kevät haukea, puhtaasta
erämaa purosta.  Tietenkin lapsena lorkittiin kevät siellä ja oltiin
märkiä jalkoista päälakeen asti. Kesällä käytiin purossa
uimassa tietenkin. HYI, kun oli kylmää.
Viellä varmaa ennen vappua melkein jokainen lastenlapseni kerkiää
kokeilla, miltä tuntuu kipittää edes muutama metri paljain jaloi pihaterassilla
tai lumen alta paljatuneella nurmikolla.
Pian sydäntäni sykähdyttää, kun sateen jälkeen iltarusko säestää meren
rantapajukoissa laulava satakieli.
Kesä on tulossa, lopultakin.