ELONKANGAS
Herra antoi elonkankaan kudottavaksi.
Armolahjaksi  sain loimet elonpirtaan,
lahjaksi kuteet kankaaseeni.
Outoa on kudos.
ei aina tiedä, millainen huominen tuo.
En sitö yksin jaksanut
en taitanut.
Usein olen Herran puoleen kääntynyt.
 
Lapsen syntymä oli ilonraitaa, päivänkultaa.
Ensijokeltelut, ensiaskeleet
olivat aina yhtä uutta, yhtä ihastuttavaa.
Yhtä ilonraitaa punaista.
 
Raita kultainen on päivän kaltainen,
kuin auringon kerä se valaisee.
Sen kutoa sain yhä uudelleen,
se toivoa tuo päivään huomiseen.
 
Entä vihreä raita kankassani
- onko se onni, tuska
vai luopumisen hetki?
Annoit voiman ylitse sen herjan,Herra,
annoit toivon ,annoit uskon ihmiseen.
 
Valkoinen on tarpeen
jotta tummaraidat erottuu.
On työni vaikeaa, tunnen uupumusta,
Herran Siionista saan siihen lohdutudusta.
Myös huolenraitaa harmajaa nään,
se kulkee poikittain
ja sitä riittää, kunnes löydän määränpään.
 
On myös raitaa itkunsinistä,
se useimmin kankaasta pilkottaa.
Vajavainen olen kasvattajan tehtävässä, Herra,
vaikka uskoit haltuuni taivaan taimet.
Tuleeko kankaasta tasaista koskaan?
 
Silloin saan iloraitaa kutoa,
kun lastenlapset ilon virittää.
Silloin sukkula suihkaa joutisammin
ja pira paukkuu pikemmin
kun lapset, sinisukat saapuu mummon luo.
 
Mutta kohta ei enään pauku pirta,
ei suihkaa sukkulakaan.
Kangas valmistuu, mutta onko jälki hyvää?
Ei. Taitamaton kutoja olen,
vaikka Herra antoi kuteet kultaisimmat.
 
Kun kultaisen kuteen valitsen
se kirkastaa elämän polun vaikean.
Antaa toivoa matkaan raskaaseen
ja antoi saatomiehen matkaan uudellen,
siis kiitos, Herra, lausun tästä
rannusta kultaisesta.

 

 Jalkateline LEENA-pöytäkangaspuihin