Tervehdys täältä Maskusta!

Kaksikymmentäviisi pitkää vuotta

olen sairauttani kantanut.

Ja se aika on raskas ollut,

jonka kanssa olen kamppaillut.

  Elon riemuni vietiin kerran

  tuhat tuskaa mun ympäröi.

  Sitä syksyä silloin kerran,

  en unohoita milloinkaan.

Se minulle murheen antoi,

jonka hautaani en saa,

siellä saan voimista vähistä

iäti levätä ja

kuunnella kanteleen soittoa.

Mutta siellä ei eään nää

sairauden murheet paina.

Jokin sairaus kumma silloin

vei jalkani, vomani mun.

Ne eloni voimat kaikki,

jotka jäljellä mull' on viel'

niit' yritän itsekin hoitaa

ne aarteet eloni tiell'

  Mun päivistä jokaisesta,

   oon hänelle kiitollinen,

   vaikk' kivinen onkin mun tieni,

   jolla jalkani uupuvat,

   sillä myöskin on myötömaansa,

  jossa kukkaset tuoksuvat.

Ja niiss' on mun eloni riemut.

  ne mun tietäni tasoittaa.

Ja siksi ah, elää tahdon

  ja eläämää rakastaa.

 

Nyt lähden illaksi sänkyyn

ja sähkö piuhat jalkohin

antaan paukkuja.Tälläistä täällä