Tervehdys täältä Maskusta!
Kaksikymmentäviisi pitkää vuotta
olen sairauttani kantanut.
Ja se aika on raskas ollut,
jonka kanssa olen kamppaillut.
Elon riemuni vietiin kerran
tuhat tuskaa mun ympäröi.
Sitä syksyä silloin kerran,
en unohoita milloinkaan.
Se minulle murheen antoi,
jonka hautaani en saa,
siellä saan voimista vähistä
iäti levätä ja
kuunnella kanteleen soittoa.
Mutta siellä ei eään nää
sairauden murheet paina.
Jokin sairaus kumma silloin
vei jalkani, vomani mun.
Ne eloni voimat kaikki,
jotka jäljellä mull' on viel'
niit' yritän itsekin hoitaa
ne aarteet eloni tiell'
Mun päivistä jokaisesta,
oon hänelle kiitollinen,
vaikk' kivinen onkin mun tieni,
jolla jalkani uupuvat,
sillä myöskin on myötömaansa,
jossa kukkaset tuoksuvat.
Ja niiss' on mun eloni riemut.
ne mun tietäni tasoittaa.
Ja siksi ah, elää tahdon
ja eläämää rakastaa.
Nyt lähden illaksi sänkyyn
ja sähkö piuhat jalkohin
antaan paukkuja.Tälläistä täällä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.