Tähtikirka pakkasyö hiljainen,

tuuli ei suhise,linnut ovat ääneti.

Aamuyöllä pakkansen kiristyessä

tunnelma muuttuu.

hiljaisuus särkyy kun järveltä

alkaa kuulua pauketta ja vonkunaa

vilunväreet selkäpiihin.

Talvi on kylmimmillään,

pakkanen kirpaisee nenästä

ja poskipäissä.

Tähdet tuikkivat kirkkaasti

taivaankannen mustalta sametilta.

 

ÄITI kulkee ikkunasta toiseen

ei kait ne nyt

tytöt  ja pojat vain kevätjäissä

kello ja kohta kuusi

 

Kohta kuuluu kopina

sieltä he saapuu

saappaat kiiltävät märkänä.

Töissä meni myöhään

navetan lattiaa lakaistiin

ja mäessä lopuksi käytiin.

Rakas erämaa koti

jossa oli rauha ja ihmisillä hyvä mieli.

Lähimpään naapuriin kolme kilometriä,

mihin ei ollut tietä vaan talvella hiihtolatu

ja kesällä pieni pyörä tien polku.

Heppahan pääse talvella ja kesällä

ja kaikki oli hyvin.

Asia jtkuu joskus...

Vaan sielläpä on kuudennen

sukupolven vieläkin kevät hangilla

hyvä laskea makeä.