ALAKULO

Alakulo teki pesän sydämeeni

sieltä se löysi pienen sopukan pesälleen,

ihmettelin kun aivan lupaa kysymättä

asettui taloksi, oikein peräkamariin.

Kysyin mitä vieraalla on asiaa

mutta yhä syvemmälle se vaipui hiljaisuuteen.

toivottomana yritin hätistellä sitä kauemmaksi,

vaan yhä lujemmin se tarrasi pesänsä reunoihin.

Minun oli kohdattava se kasvoista kasvoihin, tuo alakulo,

itkettävä itkuni sen kanssa, mietittävä perinpohjin,

käänneltävä asia joka kantilta paljastaen kipupisteet,

minun oli suostuttava alakulon pesäksi

mutta asumaan se ei saanut jäädä pidemmäksi aikaa

vain siihen asti kun asia oli käsitelty.