Eräretkeilijän arkea karmeimmillaan:
On murku ja olen märkä.
On kylmä ja minulla on nälkä.
Olen eksyksissä, eikä ketään missään.
Kompassikin näyttää mielestäni väärin.
On rakkaa, suota, vaivaiskoivuja ja pajuja kainaloihin saakka.
Ajattelen: jos tästä vielä selviän, en ikinä tule enää tänne,
Lapinhullut on erikseen.
Minä lennän lomalla KUUSMOON.
Tulee pyhäpäivä.
Tuuli hajoittaa sumun.
Aurinko kompassina, tuttu tunturi suunnanantajana
kuljen puroa seurailevaa poropolkua.
On tulisijoja ja kuivia nuotiopuita,
pehmeä mätäs levähtää
ja polun päässä lämmin tupa.
Tänne palaan uudelleen ja vain tänne.
Tämä on minun aurinkorantani!