Talvi aamun mietteitä.
Talven selkä ei tunnu taittuvan vielä moneen viikkoon. Jokaisen suojasään
jälkeen mittari näyttää taas pakkas pupurin lukemia ja lumikinokset kasvaa
kasvamistaan sateen ja rännän kanssa. Lasten mielet ovat iloisia, vaari tekee
meille ison mäen ja me siitä sitten laskemme lujaa alas. HUI kun on ihanaa.
Itse saan eniten iloa ja voimaa pienistä ilonpilkahduksista. Niistä saa kuitenkin olla
huolella ettei ne vilahda ohi väsyneestä ruumiistani.
Juuri tänä aamuna pysähdyn miettimään tätä talvea
jossa on ollut paljon tapahtumia asioita jotka on jäänyt
sykähdyttävänä mieleen.
Ai, mistä olen iloinen tänä aamuna?
Ensinnäkin aamuisin saan herätä ilman herätys kelloa
ihanaan aamun kajoon, saan vielä keitellä itse aamu kaffet rauhassa
ja aamupuuron. Nauttia pienestä töppäsystä
aamun hiljaisina hetkinä, kun jalat siirtyvät toisen vierelle
hiljalleen ei kiireellä, juoksut on juostu.
Mikä on ylellistä elämässäni tänä aamuna?
Kohdallani ylellistä on sekin, kun on keksitty
kipulääkkeet, jota olen saanut kokeilla ja ovat olleet
verraton apu kaikkeen, kipuun mitä ruumiissani olen
saanut kantaa vuojesta toiseen. Mikä on aamulla
herätä kun ei särjekään koko muorin kroppaa ja kaikki
toiminnot käyvät helpommin kuin särky on osittain pois. -
Nyt tämä venyy, kun ajatukset lähtevät juokseen
minulla ei tahdo tulla kirjoituksesta loppua,
mutta yritänpä löytää lopun. -
Paljon on iloa, josta voi kirjoitella.
Ystävien pienet viestit ovat kuin auringon säde, joka
kevät hangelle, pilkahtaa kirkkaana muistamisen riemuna.
Meidän ei tarvitse, kuin yhteen hetkeen tarttua kerrallaan.
jolla jaksamme eteenpäin.
Hyvää ystävän päivää täältä
Kuvat ottanut tyttöni Virve.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.