Talvi aamun mietteitä.

    Talven selkä ei tunnu taittuvan vielä moneen viikkoon. Jokaisen suojasään

jälkeen mittari näyttää taas pakkas pupurin lukemia ja lumikinokset kasvaa

kasvamistaan sateen ja rännän kanssa. Lasten mielet ovat iloisia, vaari tekee

meille ison mäen ja me siitä sitten laskemme lujaa alas. HUI kun on ihanaa.

Itse saan eniten iloa ja voimaa pienistä ilonpilkahduksista. Niistä saa kuitenkin olla

huolella ettei ne vilahda ohi väsyneestä ruumiistani.

Juuri tänä aamuna pysähdyn miettimään tätä talvea

jossa on ollut paljon tapahtumia asioita jotka on jäänyt

sykähdyttävänä mieleen.

Ai, mistä olen iloinen tänä aamuna?

Ensinnäkin aamuisin saan herätä ilman herätys kelloa

ihanaan aamun kajoon, saan vielä keitellä itse aamu kaffet rauhassa

 ja aamupuuron. Nauttia pienestä töppäsystä

aamun hiljaisina hetkinä, kun jalat siirtyvät toisen vierelle

hiljalleen ei kiireellä, juoksut on juostu.

Mikä on ylellistä elämässäni tänä aamuna?

Kohdallani ylellistä on sekin, kun on keksitty

kipulääkkeet, jota olen saanut kokeilla ja ovat olleet

verraton apu kaikkeen, kipuun mitä ruumiissani olen

saanut kantaa vuojesta toiseen. Mikä on aamulla

herätä kun ei särjekään koko muorin kroppaa ja kaikki

toiminnot käyvät helpommin kuin särky on osittain pois. -

Nyt tämä venyy, kun ajatukset lähtevät juokseen

minulla ei tahdo tulla kirjoituksesta loppua,

mutta yritänpä löytää lopun. -

Paljon on iloa, josta voi kirjoitella.

Ystävien pienet viestit ovat kuin auringon säde, joka

kevät hangelle, pilkahtaa kirkkaana muistamisen riemuna.

Meidän ei tarvitse, kuin yhteen hetkeen tarttua kerrallaan.

jolla jaksamme eteenpäin.

                   Hyvää ystävän päivää täältä

 

                           

                                                      Kuvat ottanut tyttöni Virve.